Viimeinenkin pennuli muutti uuteen kotiinsa tänään. Olo on haikea vaikka tiedän että kaikilla pennuilla on juuri oikeanlainen koti. Amalia muutti Ouluun ja Speedy Ylöjärvelle, toivotamme kaikkea hyvää kummankin perheen yhteiseen elämään!
Yhdenkään pennun luovuttaminen ei tuntunut niin ikävältä kuin nyt Amalian ja Speedyn luovuttaminen. Tulihan niiden kanssa elettyä lähes 14 viikkoa ja siitä viisi viikkoa niin että kotona oli pennuista vain Amalia ja Speedy. Tuli käytyä turuilla ja toreilla ja erinäisissä kyläpaikoissa, maattua soffalla pentu vatsan päällä ja niin edelleen. On ne niin rakkaita jokainen, en malta odottaa milloin taas näen Marion, Simon, Speedyn, Amalian, Piian ja Sohvin. Ne kaikki on niin tärkeitä, sellaisia pieniä ihmeitä!
Blogissa on ollut hiljaista, meillä kotona ei Pennut on ihan hirveitä iltariehujia ja niiden seurana riehuu kaikki aikuiset, etenkin Svante ja hoidossa oleva Iitu. Myös Fantom on innostunut välillä pentujen kanssa leikkimään vaikka muuten niin cool yrittääkin olla.
Pennut ovat nyt kaikki saaneet ensimmäiset rokotukset ja lääkärikäynti oli kaikilla sujunut hienosti. Kaikki pennut ovat luonteeltaan itsevarmoja höppänöitä ja rrrakastavat kaikkia ihmisiä, oli niillä sitten piikki odottamassa tai ei, ihan sama! Kun näiden kanssa liikkuu tuolla ihmisten ilmoilla niin kaikki ihmiset pitäisi päästä tervehtimään.
Tätä kirjoittaessani Speedy leikkii sohvalla Iitun kanssa ja Amalia nukkuu keittiössä Pepin kainalossa. Dharma ei voi mennä sohvalle kun siellä ei voi nukkua rauhassa. Kylli, Svante ja Fantom nukkuvat vierekkäin. Voin sanoa että ei käy aika pitkäksi näiden kanssa.
Tässä olis postitusvalmis paketti, osoite vaan puuttuu:
Speedyn silmänaluset on hauskat kun ne on noin tummat, niissä nyt vaan sattuu olemaan noin paljon mustaa karvaa. Speedy on meidän mustanaamio Amalia on tossa kuvassa vähän tärähtänyt, se ei oikein tahtonut pysyä paketissa, kai se tuumaa ettei mua saa postittaa mihinkään etelänavalle kun mulla on jo omat ihmiset tiedossa!
Perjantaina suhautettiin Loimaa-cityyn ipanoiden kanssa ja hyvinhän siellä toria tuli kierrettyä ja ihailevia katseita kohdattua. Amalia on kyllä sellainen jästipää minkä huomaa mm. suunnanvalinnassa, Jarkko oli päättänyt että mennään tästä tien yli kun taas Amalia oli sitä mieltä että just tässä on just hyvä olla :D Lauantai oli koirille melko tylsä päivä kun oltiin juhlissa mutta illalla kyllä ulkoiltiin ettei ihan toimetonta ollut. Tänään käytiinkin kettulassa leikkimässä Turbon kanssa, kukaan ei pelännyt ketun hajua ja uskalsipa Speedy käydä putkessakin kääntymässä pikaisesti. Amalia on noista kahdesta kyllä niin paljon rämäpäisempi ja ketterämpi, se hyppi putkien yli het miten päin vaan kun Speedyllä oli vähän hankaluuksia.
Illemmalla käytiin katsomassa Piiaa ja oli se sekin kasvanut het paljon. Linssit täynnä nenän ja kielen jälkiä siellä sohvalla istuttiin, on se vaan tosi reipas tyttö. Kuulemma osas esittää kun ei käynyt matolla pissalla eikä tehnyt mitään pahojaan :) Pissat tulikin sitten hienosti ulos - tietty! Istua se jo osaa käskystä, tassun antaminen on vielä harjoitusasteella.
Sieltä kun kotiuduttiin, totesin että kettulan reissu oli imenyt pennuista virran totaalisesti kun ei ollut lammikkoakaan lattialla! Olin aamulla ottanut sulamaan peuran lihaa ja räävinkin suurimmat lihat luista pois ja annoin luut koirille, ensin Amalialle, Speedylle ja Kyllille, sitten oli Svanten ja Pepin vuoro. Muut tällä kertaa nuolivat vaan näppejään. Jokainen sai kyllä lihaa monta palaa.
Dharma väittää koko ajan että pennut on ällöjä, se putsaa ja pesee niitä vain silloin kun meillä silmä välttää. Eilen illalla Dharma oli ottanut Spedeyn kainaloonsa sohvalla, heh heh.
Käväistiin Svanten kanssa toista ja viimeistä kertaa pentuluokassa eikä ollenkaan hassumpi tulos, nimittäin ROP-pentu ja RYP-2!! Arvostelu oli lähinnä loistava: Kaunislinjainen, hyvärunkoinen, mittasuhteiltaan oikea urospentu, jolla oikea ryhti, erinom. eturinta, kaunisilmeinen, puhdaslinjainen pää. Hyvä purenta, hieno pitkä kita. Hieman pysty kaulan kiinnitys. Varsin hyvät etukulmaukset, vahvat käpälät. Hyvä häntä, hyvät takakulmaukset. Erinom. karvanlaatu. Hyvin kauniit sivuliikkeet, säilyttää ryhtinsä ja kantaa häntäänsä oikein.
Pentuset täyttivät tänään kokonaiset 10 viikkoa! Sen kunniaksi otettiin molemmista kotona punkkaavista poseerauskuvat. Speedy etsii vielä omaa hyvää kotia!
Käytiin ajelulla ja sen jälkeen Kyrön torilla katsastamassa kylän hiljaista elämää, lähinnä siis nähtiin autoja ja muutama ihminen. Tärkeintä oli remmiharjoittelu ja totuttautuminen hälinään. Jos sitä viikonloppuna kävis ihan kaupungissakin kun tuossa kylälläkin olivat niin coolisti. Autossa olivat alusta lähtien ihan hiljaa, taisi se Jyväskylän kiekaus pari viikkoa sitten tehdä hyvää
Ostin tuollaisen aktivointilelun ja laitoin sinne NEUta sisälle. Kaksi lelua noilla siis tuolla on mutta hirveä ärinä kuuluu kun neuvottelevat kumpi saa syödä kumpaa.
Simo hurmasi viime viikonloppuna itselleen uuden kodin Jyväskylästä, uuden isoveli-Masin kanssa löytyi yhteinen sävel saman tien ja ei vaadittu paljoakaan mietintäaikaa kun sain jo puhelun että Simo voi muuttaa meille! Simo lähti eilen uuteen kotiinsa ja olen jo saanut viestejä että hyvin pyyhkii, Masin kanssa on tullut peuhattua ja tytöt paijaavat het vaikka miten paljon!
Masi ja Simo
Simo eilen syntymäkodissaan kuvattuna
Typylläkin taitaa olla uusi koti plakkarissa jo...
Pikkupoika etsii edelleen omaa kotia, mahdollisesti Turun läheltä tai jollekin ennestään tutulle ihmiselle lemmikiksi ja ehkä harrastuksiinkin
Svante meni ja täytti seitsemän kuukautta ja kasvattaja jo hiukan kyseli kuvien perään joten tilauksesta sellainen otettiin:
Tänään oli lisäksi koiraseuraa kun Jarkon työkaveri Anni tuli Pyry-lappalaisensa kanssa tyttöjä juoksuttamaan. Toivottavasti tulee toisekin, sen verran hauskaa koiruuksilla oli vaikka Pyry välillä vähän tukkapöllyä Dharmalta saikin. Jos jokupäivä jaksaisin kutistaa kuvia ihan urakalla, niitä nimittäin riittää!
Olen ollut tosi väsynyt, tässä on ollut vähän turhan raskasta aikaa. Koko lauma voi hyvin, pennut kasvavat ja lihovat ja mietinkin että pitäisi varmaan tosissaan vähentää niiden ruoka-annosta Pennut viihtyvät ulkona ja juoksevatkin "isosiskojen ja -veljien" kanssa hullun lailla pihaa ympäri. Jarkko otti kuvatodisteen kun meidän Dharmahan ei tykkää pennuista, kummasti se nukkuu vähän väliä pentujen punkassa ja kun silmä välttää se pesee pentujen silmiä ja korvia.
Piialla ja Elvillä menee hyvin. Ymmärtääkseni tämä kuva on lavastettu, mutta voisi olla ihan tottakin. En tiedä kumpi on katkeramman näköinen pakko-asetelmasta, Elvi vai Piia, Piia on ainakin ihan maansa myyneen näköinen.
Elvi ei ole ihan samaa mieltä lelujen jakamisesta...
Sohvi on "aiheuttanut päävaivaa" uudessa kodissaan ja olenkin joka päivä avannut koneen miettiessä että mitähän se Sohvi on tänään saanut toimeksi! Sohvin mielestä yksinolo oli alkuun ihan raukkamaista ja kuulemma yksi emännän vessassakäyntikin oli venähtänyt kun neiti päätti huutaa emännän perään. Eihän sieltä vessasta pikkuapinan tahdon mukaan pois tulla. Koko ajan sujuu onneksi paremmin, kovatahtoinen tyttönen tämä Soffi!
Siru opettaa Sohvia talon tavoille
Alakuvan possu on toiminut ennen Sohvin tuloa sohvanvahtipossuna, Siru nimittäin on pelännyt sitä ja se on jätetty sohvalle päiväksi vahtiin niin Siru ei ole mennyt sohvalle. Olisi kiva tietää mitä Siru mahtoi ajatella kun kakaralauma viime viikonloppuna valloitti talon ja ensimmäisenä hyökkäsivät koko lauma juuri possun kimppuun?!
Mariollakin menee hyvin, kuvia saan kuulemma viikonloppuna ja laitan niitäkin tänne esille jahka ehdin ja jaksan. Mario on kotiutunut hyvin ja nukkuu yöt omassa punkassaan. Syö hyvin ja ihastuttaa helsinkiläisiä ohikulkijoita. Meidän pieni Super-Mario!
Dharma voitti vuonna 2007 Turun seudun mäyräkoirakerhon kiertopalkinnon "Tellun tassi" joka jaetaan kerhon parhaalle pitkäkarvaiselle luolakoiralle. Koska olemme aina yhtä tehokkaita, niin otimme Dharmasta ja "Tellun tassista" kuvat vasta nyt palautushetkellä.
Kuusi pennuista peilattiin 22.1.09, silloin tulos oli seuraavanlainen: Cadium Seven Seconds - Papillan hypoplasia Cadium Secret Smile - PHTVL/PHPV aste 2-6 Cadium Sunflower - PHTVL/PHPV aste 1 Cadium Speed Limit - PHTVL/PHPV aste 1 Cadium Seventh Heaven - PHTVL/PHPV aste 1 Cadium Simon Says - terve
Kolme pennuista peilattiin tänään eri lääkärillä, nyt tulos oli tällainen: Cadium Secret Smile - PHTVL/PHPV aste 2-6 Cadium Sunflower - terve Cadium Speed Limit - terve
Piian tilanne oli selvä, sillä on sen verran verisuonta jäljellä vielä silmässä etten uskonutkaan lausunnon muuttuvan. Noilla kahdella tänään terveeksi todetulla taas ei tänään peilanneen eläinlääkärin mukaan missään nimessä ole PHTVL/PHPV, koska niillä oli vain pari pigmenttitäplää ja nekin eri kohdissa missä PHTVL/PHPV-muutokset ovat. Mielenkiintoista, en paljon muuta tällä hetkellä voi sanoa!
Peppi oli lauantaina Turun näyttelyssä ja tuloksena hienosti PN-2 SERT ja vara-CACIB, joka vahvistuu kirkkaaksi! Ninalle kiitos esittämisestä ja Annelle kiitos kyydityksestä ja majoituksesta
Kävin tänään esittämässä kolme karkkaria, Konemiehen Intomieli KÄY ERI2, Konemiehen Diplomaatti VAL ERI3 ja Konemiehen Leinikki JUN ERI2, ei pöllömmin siis!
Vietiin Sohvi eilen uuteen kotiinsa Jyväskylään. Ajokoira Siru oli ihmeissään kun meidän termiittilauma rantautui leluja rikkomaan ja laittamaan kämpän hyrskyn myrskyn. Yritän alkuviikosta saada varastettua kuvia näistä maailmalle lähteneistä ipanoista tänne blogiin, nyt ei jaksa, eilinen Jyväskylän kiekaus 700 kilsaa 15 tunnin aikana vei voimia ja otetaan tämä ilta levon kannalta.
Tämä nyt näyttää toimivan...mutta kuinkahan pitkään? Siihen ettei netti toiminut löytyi suht hyvä syy, kas ettei tullut mieleenkään tarkastaa johtoja! Ei, vaikka talossa on jokunen alaikäinen termiitti... Nyt nolottaa!
Viikon väläys: Jos netti ei toimi, tee termiittitarkistus johtoihin:
Kävin taas pentujen kanssa pihalla ja otin kameran mukaan. Osa kuvista oli tosi hämäriä ja kamalia mutta laadusta viis kunhan tunnelma näkyy! Lunta on satanut ihan kivasti ja pennut ovat siitä innoissaan. Suurin osa matkaa tosin tehdään seinän vieressä missä on vähemmän lunta mutta aina välillä voi poiketa polulta hepulin vallassa.
Pikkupoika, Simo, vähän Sohvia ja luminenäinen Typy
Svante, Soffin nassu, Pikkupoika ja vauhdikkaan Kyllin pylly
Soffi vauhdissa
Pikkupojalla nenu lumessa
Svante ja Sohvi
Typy (alias Dumbo) vauhdissa
Svante-pupujussi vauhdissa
Simo vauhdissa
Kylli skarppina
Sohvi osaa mennä portaat näin hienosti!
Svante ei haluaisi sisälle, olis parempaaki tekemistä...
Suklaanaama lopetettiin tänään. Toissailtana minulla välähti, näkeeköhän se mitään? Se on sellainen höppänä mietiskelijä ja kävelee porttia päin jos portti on poikkeuksellisesti kiinni, mutta kovin touhukas ja vipelsi ulkonakin innolla. Mietin miten saan sen varmistettua ja hoksasinkin keinon. Aina illalla ruokin pennut tuonne pentuhuoneeseen että saadaan portti kiinni. Laitoin kulkuväylälle jakkaran, jonka muut pennut kiersivät normaalisti ja Suklis meni ihan kiinni jakkaraan ja kiersi sen vasta sitten. Sitten se käveli ruokakuppiin, hoksasi että kuppi on siinä, otti askeleen taaksepäin ja rupesi syömään. Seuraavana aamuna varasin silmäpeilauksen koko pesueelle ja valitettavasti olin oikeassa.
Sukliksella oli tosiaan kumpikin näköhermo surkastunut, eli se ei nähnyt mitään. Ihan uskomatonta miten normaalisti se pystyi elämään täällä meillä tutussa kodissa. Mutta kyllä sitä toivoo että voi kun se olis ollu vaikka kuuro, sen olisikin voinut pitää mutta ei sokeaa, villiä pentua, ei se olis ollut pennun arvoista elämää.
Cadium Seven Seconds 28.11.2008-22.1.2009
Muut pennut voivat hyvin ja nyt voin hyvillä mielin luovuttaa ne eteenpäin kun ovat silmäpeilattuja ja tietää ettei ole odotettavissa mitään ongelmia niiden silmien kanssa, sehän uusia ostajia tällaisen tapauksen sattuessa varmasti mietityttää! Tuollainen näköhermojen surkastuminen on täysin satunnaista eikä pystytä sanomaan mikä sen aiheuttaa, mutta onneksi näihin muihin pentuihin se ei vaikuta.
Tällaisista tapauksista harvoin kuulee ja vielä harvempia tutkitaan virallisesti kirjoihin ja kansiin, itse taas olen sitä mieltä että nimenomaan tällaiset tapaukset pitää tuoda julki ja uskon ja toivon että tämän julkistamisen myötä kuulen muita saman vaivan kohdanneita kasvattajia. Näistä olisi vaan helpompi vaieta, uskotella kaikille että ei ole mitään vikaa koskaan missään, mutta se taas tekee sen ettei näistä koskaan keskustella avoimesti. Minä taas en halua salata mitään, koska se tekee hallaa kaikille, etenkin niille jotka ovat rehellisiä ja avoimia.
Vähän iloakin: Pennut olivat innoissaan sataneesta lumesta. Koko sakki osaa jo jonkin verran mennä portaita ylös ja alas itse, eli ulkoilu on helpottunut huomattavasti. Vitsit mitä lumihepuleita ne pihalla sai, yritän saada vauhdikkaita kuvia jossain välissä. Nämä neljä pentua ovat kyllä jo melkoisia tuholaisia, kännykän laturin johto on entinen ja halkoja ne pureskelee vähän väliä. Takka piti suojata kun siinä olevan tuhkaluukun (tai mikä se mahtaakaan olla) pennut saavat auki ja kerran säikähdinkin että ei kai pentu ole mennyt sinne sisälle?! No ei sentään ollut mutta nyt tuhkaluukun edessä on jakkara ja se on toistaiseksi saanut siinä olla. Simo erityisesti tykkää syödä sen jakkaran jalkoja ja tänään aamulla Suklis ja pikkupoika olivat vanhan käsilaukkuni kimpussa. On ne riiviöitä, mutta ah niin ihania sellaisia!
Ensi yön nukun pentujen kanssa alakerrassa, jotenkin vaan on nyt sellainen olo että haluan olla niiden lähellä. En tiedä paljonko nukun, mutta ainakin rapsuttelen pentuja ja torkun jos ei muuta. Otin lomapäivän lääkäriä varten ja vähän näyttää siltä että lomailen huomisenkin kun ei vaan nukuta. On niin haikea olo. Suru kulkee aalloittain, välillä siitä pystyy puhumaan ja välillä taas itkettää. Eiköhän se tästä pikkuhiljaa, päivä kerrallaan.
Skidi muutti Helsinkiin viisihenkiseen perheeseen ja sai nimekseen Mario Nintendosta tunnetun Super Mario-pelin mukaan. Nimi sopii kuin nenä päähän sillä melkoinen Super Mario tuo musta poika kyllä on koko ajan ollutkin. Hiukan on haikea olo, onhan se eka vauva mikä maailmalle lähtee mutta kun tiedän että ipanaa rakastetaan niin se ei tunnu niin pahalta. Innolla odotan valokuvia ja kuulumisia miten se elämä lähtee Marion kanssa sujumaan, automatka ainakin oli mennyt hienosti!
Aatella se oli näin pieni kun se syntyi:
Onnea ja menestystä uuden pennun kanssa Tiina, Yariv ja pojat
On ollut melkoinen viikko, ollaan käyty eläinlääkärillä ja monessa kylässä, pennut on tunnistusmerkitty ja ensimmäinen muuttaa uuteen kotiinsakin vielä tämän viikon aikana eli huomenna. Ensimmäisenä kodin jättää Skidi, joka onkin niin raisu poika että se varmasti pärjää uudessa kodissaan. Siitä tulee Stadin kovin kundi!
Koska tämä vuodatus tökkii nyt niin lisään kuvat kotisivujen pentuja-sivuille.
Pennut viihtyvät ulkona ja juoksevatkin "isosiskojen ja -veljien" kanssa hullun lailla pihaa ympäri. Jarkko otti kuvatodisteen kun meidän Dharmahan ei tykkää pennuista, kummasti se nukkuu vähän väliä pentujen punkassa ja kun silmä välttää se pesee pentujen silmiä ja korvia.
